Veljen vierailu!

Veli (lapsineen ja nannyineen) tuli ja meni. Ja eipä päässyt paljo hiljasia hetkiä syntymään kun nämä minun uudenuutukaiset veljenlapset olivat aika puheliasta sorttia. Heillä ihmetytti KAIKKI ja erityistä riemua toi just heidän vierailunsa aikaan sopivasti satanut ensilumi. Sitä kyllä kieltämättä velikin ihmetteli. Kolusimme kaikki lähiseudun leikkipuistot porukalla lävitse ja yks päivänpuolikas vietettiin ihan kahestaan ja juteltiin kaikesta tästä mitä on meneillään. Lapset vietti sen ajan nannyn kans heidän hotellilla. 

Tämä heidän nanny olikin erikoinen tapaus :D Oletin aluksi että hän olis ollu semmoinen juuri lukiosta valmistunut au pair tyttönen, mutta hän olikin 27-vuotias, hyvin korkeasti koulutettu nainen joka opetti lapsille myös ranskaa. Ja oli hyvin "virallisen" oloinen koko vierailun ajan. Vaikka Englannin veli ei miltään rikkaalta elitistiltä vaikutakkaan niin silti sain sen käsityksen että tämä nainen oli heillä ihan palvelijan roolissa, ei niinkään perheenjäsen. Ehkä tuo kuuluu kulttuuriin, Englannissa tämmöinen "palvelija-kulttuuri" ei taida olla vielä niin kadonnut kuin voisi luulla. 

Lapset oli nannyyn hyvin kiintyneitä, ehkäpä siksikin että nanny on heidän kanssaan aina kaikki arkipäivät. Myös silloin kun lapset on äitinsä luona. Veli tekee pitkää päivää ja nanny ja "Ms Smith" (taloudenhoitaja tms) pyörittävät arjen kotona.

Yhdessä vaiheessa Australian veliki liitty keskusteluun videopuhelun kautta. Hänkään ei ollu tällä kertaa niin varautuneen olonen ja valitteli kovasti sitä ettei voinu olla meidän kans. Australian veli on tulossa jouluksi Englantiin tämän Englannin veljen luokse ja mutkin on sinne kutsuttu. Saa nähä miten vietän ens joulun ku tämä oli jo toinen ehotus joulunvietosta :D

Kaikenkaikkiaan he olivat aivan ihana pieni perhe ja näki kovasti että hekin reissusta nauttivat. Ja nyt täytyy myöntää että oon joutunu viime aikoina tuntemaan ihan uudenlaista tunnetta, ikävää. Oli oikeasti haikeaa sanoa heille heipat, varsinkin pikkusille. Toivottavasti kuitenkin pian taas tavataan!

Englannin isoveli

Englannissa asuvan isoveljen kanssa on tullut viime aikoina juteltua. Ja alkuviikosta hän kertoi olevansa tulossa työmatkalle Pohjos-Norjaan ensi viikolla ja ehdotti että me nähtäs. Hän aikoo siis ajaa autolla Ruottin lävitte ja tulla piipahtamaan tässä. Suunnitteli jopa muuttavansa reissun heidän syyslomareissuksi mikä tarkottas sitä että hänen kaks lasta tulis kans matkaan. Mikä sopii mulle paremmin ku hyvin!

Eli siis jos hän saa lennot sumplittua ja lapsille lomaa koulusta (tai ei se aivan kunnon koulu taida olla ku muksut on vielä sen verran nuoria, joku leikkikoulu varmaan) niin he lentävät ensi viikolla Pohjos-Norjaan, veli hoitaa työpalaverinsa siellä, sitten he vuokraavat auton ja ajelevat tänne pikkuhiljaa.  Mukaan tulee mun käsityksen mukaan myös perheen nanny, joka huolehtii lapsista veljen palavereiden ajan.

Reittisuunnitelman kuultuani hoksasin että veli ajaa käytännössä isän asuinkaupungin lävitte, mutta en tätä ihanaa faktaa hälle ainaskaan vielä maininnu...

Mutta siis jos kaikki menee okei, niin ens viikolla tapaan toisen isoveljen ja hänen lapsensa. Jännittää, hermostuttaa ja suorastaan kammottaa, mutta toisaalta en malta oottaa!

Kotona taas!

Hieman jouduin matkaa loppupäästä lyhentämään perhesyistä, mutta kaikki on nyt hyvin ja reissu oli todella onnistunu!

Vietin pikkuveljen ja hänen perheensä luona siis alkuloman, he olivat minua heti lentokentällä vastassa. En tiedä olinko erityisen ilahtunu siitä että veljen äiti oli päättänyt kuvata meidän ensitapaamisen :D Meikäläinen oli siinä tukka pystyssä ja kuolat poskella lennolla nukkumisen jälkeen joten en ollu aivan "kameravalmis" No ainakin on nyt muisto siitä hetkestä!

Kieltämättä kohtaaminen oli hiukka kiusallinen alkuun. Ja minähän hämmennyin heti kun nämä brittien perikuvat alko antamaan poskipusuja. Oli aika lähellä ettei vahingossa suudeltu. Ei tullu semmosta leffahetkeä ("Tuntuu niinku oisin tuntenu sut aina!!") Vaan ensimmäiset live-tapaamisen hetket oli aika....omituisia. Kumpikaan ei oikeen tienny mitä sanoa. Onneksi kumminkin oli tämä veljen äiti siinä paikalla joten hän piti keskustelua yllä ja pikkuhiljaa alko mullaki englanti sujumaan ja ennen ku ehittiin heidän kotiinsa (ajomatka oli toista tuntia) niin johan alko juttu luistamaan.

Meidän muutaman yhteisen päivän aikana ehittiin tavata kaikenmaailman sukulaisia (jotka ei sinänsä edes mun sukulaisia sinne mennessä olleet, lähtiessä tuntu niinku oisin ihan perheenjäsen :D) Juteltiin paljon, enimmäkseen koko perheen kanssa, mutta välillä myös ihan kahdestaan. Kyselin kovasti veljen ja isän nykyisestä tilanteesta jne. Ja näin kuvia isästä, niitä en ole kovin paljoa aiemmin nähnykkään. Tutustuminen englantilaisen "pikkukylän" elämään oli myös mahtavaa! Se paikka oli valehtelematta niinku suoraan jostaki Emmerdalesta.

Lähtö tuntu totta kai hyvin vaikeelta, mutta jollaki tapaa oli helpottavaakin päästä pois. Hetkeksi ihan vaan omien ajatusten pariin, siellä kun se meno oli aika sosiaalista :D

En nyt hirveen yksityiskohtasesti ala kuvaileen ku tulis niiiiin pitkä teksti, mutta voitte kysellä jos jäi asiat vielä mietityttään! Ja voin kirjotella reissusta myöhemmin lisää jos asia kiinnostaa.

Täti X 3

Laitoin siis isoveljilleni viestiä ja toinen vastasikin vielä samana päivänä ja oli tosi innokas juttelemaan. Ei kuulemma ollut ees kovin yllättynyt siitä että hänellä on muitakin sisaruksia veljensä lisäksi, jotenki on aina niin jollaki tapaa olettanukki.

Ja suku senkun kasvaa, minulla on kolme veljenlasta! Isoveli 1 asuu siis Englannissa, hän on eronnut muutama vuosi sitten ja siitä liitosta hänellä on kaksi pientä lasta. Isoveli 2 kanssa en oo ehtiny itse vielä ees juttelemaan, mutta hänkin on tietonen minusta. Isoveli 2 asuu Australiassa asti ja hänellä on vastasyntynyt vauva.

Isoveli 1 kovasti harmitteli sitä ettei ole maassa silloin kun minä nyt menen sinne (ilmeisesti reissailee aika paljon ympäri maailmaa työnsä vuoksi) Mutta mää oon vaan siitä tiedosta tavallaan helpottunu, mennään veli kerrallaan :D

Hurja oli kyllä jutella hänen kanssaan, jollaki tapaa hän oli niin "aikunen" :D Mutta siis tosi ystävällisen oloinen tyyppi, oikeen semmonen brittiherrasmies.

Reissu on nyt ihan nurkan takana ja en välttämättä sieltä pysty mitään päivittelemään. Viimeistään kerron kuulumiset sitten kun palaan takasin Suomeen :) Nyt voi sanoa että jännitystaso on kyllä aikas korkeella!

Valoa näkyvissä!

Nyt vois jopa sanoa että asiat vaikuttaa hyviltä :) Matka lähestyy hurjaa vauhtia ja nyt näyttäs siltä että pääsen matkaan lähtemäänki. Äidin kanssaki juttelin pitkään ja hartaasti ja lopputulos juttutuokiolle oli se että äiti sanoi ymmärtävänsä minua ja haluais kans mielellään joskus näitä minun sisaruksia tavata. (Isästä ei oikeestaan puhuttu)

Eli nyt oon aika hyvillä fiiliksillä! Tuliaisia kävin tänään ostamassa ja aloin pakkailemaan. Jännittää ihan hurjasti, mutta kumminki semmosella hyvällä tavalla! Ja ajattelin tässä ennen matkaa vielä repästä ja laittaa viestiä näille isoveljille. Jos rohkeus riittää!

Mukavaa syksynalkua kaikille!