Ensi viikolla saan aivan ihanan vieraan, pikkuveljen! Harmittaa kovasti että nuo lumet näyttää sulavan kaikki nyt pois, mutta eiköhän Suomen loskamoskassaki ole ihailemista ;) Vois toki käydä ainaki päiväreissun pohjosemmassa, jospa siellä olisi enemmän lunta. Missä lie on lumiraja tällä hetkellä?
Suunnitelmat on muuten vielä ihan auki, ajellaan autolla Helsingistä tänne pohjoisempaan ja siinä matkalla näkee jo aika kivasti maisemia. Ja ompa aikaa jutella! Ja tietty käydään minun äidin luona, äitiki oottaa innolla tapaamista. Ehdotti jopa että oltas hänen luonaan, mikä ois kyllä järkevä ratkasu. Tai ainaki mun pikkukämppää mukavampi. Pitää katsoa, taidetaan mennä veljen ehdoilla.
Velikin muuten lukee tätä blogia, montaa sanaakaan ei ymmärrä ilman Google Translatoria mutta silti on hengessä mukana :D Hän itse ehdotti että jos jollakin on hänelle kysyttävää niin hän mielellään kyllä vastaa kysymyksiin. Eli jos joku haluaa veljen näkökulmaa näihin asioihin niin kysyä saa häneltäkin :)
sunnuntai 26. lokakuuta 2014
lauantai 25. lokakuuta 2014
Isä livenä
Isän tapaaminen oli oikeastaan aika järkyttävä kokemus. Ei sillä että kaikki olisi menny jotenki huonosti, vaan sillä että kaikki meni niin hyvin. Ja sitä en kyllä osannu oottaa yhtään. Kasvotusten hän oli jollaki tapaa hyvin komea, hieman harmaantunu mies. Oikeen semmonen ystävällisen näköinen.
Se hetki ku ekan kerran nähtiin toisemme, oli 100% kiusaantunut. Minä suorastaan halveksin sitä ihmistä ja hän tiesi sen, vaikka käyttäydyinkin ainaki omasta mielestäni heti alkuunkin kohteliaasti. Pikanen kädenpuristus ja se oli siinä. Mutta sitten kun aloimme juttelemaan, kaikki olikin yllättävän helppoa. Mulla oli tietty paljon kysyttävää ja hän kärsivällisesti ja rauhallisesti vastaili kaikkiin mun kysymyksiin (tarttee sitä taitoa mun käsityksen mukaan töissäänkin) Aika hurahti tosi nopeaa ja yhessä vaiheessa hän sitten keskeytti minut ja pyysi että saa kysellä minulta asioita.
Kerroin kaiken tästä hänen ja sisarusten etsinnästä ja minun "löytötuloksista" Isoveljistä puhuttaessa hän käänsi puheenaiheen nopeesti pikkuveljeen, harmitteli sitä että heidän välit olivat tämän jutun vuoksi menneet huonoiksi. Puhetyyli ei ollu millään tapaa syyttävä, mutta silti se kerto aika paljo... Sanoi että minun pikkusisko on samanlainen kun minä, kuulemma semmoinen Tietää mitä tahtoo, ja tahtoo sen NYT - tyyppi (I know what I want and I want it NOW -tyyppi, toivottavasti en kussu suomennosta) Se oli oikeestaan ainoa mitä sain kuulla nykysestä perheestä.
Tuntikausia me siinä istuttiin mutta siltikin mulle jäi tosi etäinen kuva hänestä. Kiinnostaa kyllä tavata uudestaan, mutta kun meidän tapaaminen päättyi isän suusta tulleisiin sanoihin "I'll call you" (oli siinä myös joku ällö peribrittiläinen hellittelynimi perässä) niin en usko että kovin lähiaikoina ollaan näkemässä saatika edes missään yhteyksissä... Ihan niinku huonoilla treffeillä (ainaki leffoissa)
Oon kumminkin tosi ilonen siitä että menin ja tapaaminen oli yllättävän "mukava" Ainaki sain vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin, miksi on jättäny niin monta perhettä jne.
Se hetki ku ekan kerran nähtiin toisemme, oli 100% kiusaantunut. Minä suorastaan halveksin sitä ihmistä ja hän tiesi sen, vaikka käyttäydyinkin ainaki omasta mielestäni heti alkuunkin kohteliaasti. Pikanen kädenpuristus ja se oli siinä. Mutta sitten kun aloimme juttelemaan, kaikki olikin yllättävän helppoa. Mulla oli tietty paljon kysyttävää ja hän kärsivällisesti ja rauhallisesti vastaili kaikkiin mun kysymyksiin (tarttee sitä taitoa mun käsityksen mukaan töissäänkin) Aika hurahti tosi nopeaa ja yhessä vaiheessa hän sitten keskeytti minut ja pyysi että saa kysellä minulta asioita.
Kerroin kaiken tästä hänen ja sisarusten etsinnästä ja minun "löytötuloksista" Isoveljistä puhuttaessa hän käänsi puheenaiheen nopeesti pikkuveljeen, harmitteli sitä että heidän välit olivat tämän jutun vuoksi menneet huonoiksi. Puhetyyli ei ollu millään tapaa syyttävä, mutta silti se kerto aika paljo... Sanoi että minun pikkusisko on samanlainen kun minä, kuulemma semmoinen Tietää mitä tahtoo, ja tahtoo sen NYT - tyyppi (I know what I want and I want it NOW -tyyppi, toivottavasti en kussu suomennosta) Se oli oikeestaan ainoa mitä sain kuulla nykysestä perheestä.
Tuntikausia me siinä istuttiin mutta siltikin mulle jäi tosi etäinen kuva hänestä. Kiinnostaa kyllä tavata uudestaan, mutta kun meidän tapaaminen päättyi isän suusta tulleisiin sanoihin "I'll call you" (oli siinä myös joku ällö peribrittiläinen hellittelynimi perässä) niin en usko että kovin lähiaikoina ollaan näkemässä saatika edes missään yhteyksissä... Ihan niinku huonoilla treffeillä (ainaki leffoissa)
Oon kumminkin tosi ilonen siitä että menin ja tapaaminen oli yllättävän "mukava" Ainaki sain vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin, miksi on jättäny niin monta perhettä jne.
torstai 23. lokakuuta 2014
PAHOITTELUNI!
Oon tosi pahoillani etten oo voinu julkaista kommentteja tai sen kummemmin kertoa että missä mennään, netti nimittäin lopetti toimimisen kokonaan ja tällä nykysellä kännykällä on hurjan vaikea kirjottaa. Ei todellakaan ollu tarkotus tehä mitään cliffhangeria teille, pahoitteluni siitä! Nettiasia pitäs olla setvittynä huomenna jotenka viikonlopun aikana viimestään kirjottelen kuulumiset isän tapaamiselta!
sunnuntai 19. lokakuuta 2014
Isän tapaaminen!
Nonnii, huomenna sitten auton keula kohti Suomen ja Ruotsin rajaa. Siis isää tapaamaan! 99 % kauhulla ja 1 % innostuksella ootan tätä, mutta joskushan se on tehtävä. Ainaki mää aattelen tän asian niin.
Kysyttävää ainakin riittää, mutta se että haluaako isä niihin vastata onkin kokonaan toinen juttu. Paikalle meen rohkeasti ihan ittekseni ja jotta reissu ei ihan pelkkää tuskaa olis niin aattelin sallia itelleni samalla matkalla vierailun Ikeaan :D
PEUKUT (ja varpaat ja korvat ja nenät jnejne) PYSTYYN!
Kysyttävää ainakin riittää, mutta se että haluaako isä niihin vastata onkin kokonaan toinen juttu. Paikalle meen rohkeasti ihan ittekseni ja jotta reissu ei ihan pelkkää tuskaa olis niin aattelin sallia itelleni samalla matkalla vierailun Ikeaan :D
PEUKUT (ja varpaat ja korvat ja nenät jnejne) PYSTYYN!
keskiviikko 15. lokakuuta 2014
Mikä meno?
Eräässä kommentissa toivottiin että kertosin lisää itestäni ja alotinki sitten kirjotteleen postausta. Hetken siinä kirjottelin kunnes tuli semmonen flash back ja hoksasin että määhän oon niitä asioita kertony jo aiemmassakin postauksessa (täällä!) Joten sieltä voipi lueskella jos kiinnostaa :) Ja ilman muuta saa kysellä vielä lisää, vastaan kyllä kunhan ei mene liian yksityiskohtaisiksi ne kysyttävät. Ja hei, jos teillä tulee mieleen ehdotuksia kirjotusaiheista niin kertokaa vaan sellaisiakin :)
Ja sitten pikasesti kokonaan toiseen asiaan, päätin sitten että tavataan isän kanssa. Oikeen silleen puolueettomasti Suomen ja Ruotsin rajalla :D Ei ole kummallakaan kovin pitkä matka sinne varsinkaan nyt kun tulin lomailemaan äidin luo pohjoseen päin. Odotukset on hyyyyvin matalalla, eipä pääse turhia pettymään!
Ja sitten pikasesti kokonaan toiseen asiaan, päätin sitten että tavataan isän kanssa. Oikeen silleen puolueettomasti Suomen ja Ruotsin rajalla :D Ei ole kummallakaan kovin pitkä matka sinne varsinkaan nyt kun tulin lomailemaan äidin luo pohjoseen päin. Odotukset on hyyyyvin matalalla, eipä pääse turhia pettymään!
maanantai 13. lokakuuta 2014
Juuri kun pääsin sanomasta...
Täälläki taisin asiasta mainita ja veljen kans tästä eilen pitkään juttelin. Siis siitä kuinka kummallista on että vaikka asumme isän kanssa ihan suhteellisen lyhyen automatkan päässä toisistamme niin siltikään isä ei ole ikinä kunnolla suoraan ehdottanut tapaamista.
No ne puheet voi nyt perua, nimittäin nyt on tullut tapaamisehdotus. Luonnollisesti isän tyyliin sopivaan tapaan, viesti kun oli aika lailla että "Ensi perjantaina klo 15 eteenpäin, ehditkö tavata?" Kovasti myös painotti sitä että haluaisi ajaa ihan vain MINUN vuokseni tänne ja jutella ihan kasvokkain. Perhe varmaan lähdössä muualle, ei hän muuten olisi tällaista ehdottanu.
En vastannu vielä mitään, tää on semmoinen asia johon toivottavasti tehoaa yön yli nukkuminen! Tai sitten ei ja olen aamulla vielä enemmän hämilläni :D Hyvät yöt kaikille!
No ne puheet voi nyt perua, nimittäin nyt on tullut tapaamisehdotus. Luonnollisesti isän tyyliin sopivaan tapaan, viesti kun oli aika lailla että "Ensi perjantaina klo 15 eteenpäin, ehditkö tavata?" Kovasti myös painotti sitä että haluaisi ajaa ihan vain MINUN vuokseni tänne ja jutella ihan kasvokkain. Perhe varmaan lähdössä muualle, ei hän muuten olisi tällaista ehdottanu.
En vastannu vielä mitään, tää on semmoinen asia johon toivottavasti tehoaa yön yli nukkuminen! Tai sitten ei ja olen aamulla vielä enemmän hämilläni :D Hyvät yöt kaikille!
sunnuntai 12. lokakuuta 2014
Missä mennään NYT?
Tässäpä pientä koontia
PIKKUVELJEN kanssa olen eniten tekemisissä. Jutellaan melkein joka päivä ainakin muutama sananen, viikonloppuisin sitten enemmänkin välillä videopuheluita (myös hänen muun perheensä kanssa) Yhäkin ihmettelen ja ihailen sitä että miten hän noin kohtelias, leppoinen ja hyväkäytöksinen nuori mies, aivan muuttuu kuva kokonaan tuosta Englannin nuorisosta :D Hän on tulossa piakkoin täällä käväsemään mutkan. Oli jostain löytäny niin halvat lennot ettei ollut voinu vastustaa kiusausta. Lentää siis Helsinkiin tapaamaan ensin tätä suomalaista (tyttö)ystäväänsä ja sieltä minä haen hänet tänne muutamaksi päiväksi. Äitini myös haluaa tavata hänet :)
ENGLANNIN ISOVELJEN kanssa jutellaan oikeastaan vain viikonloppuisin hänen kiireidensä vuoksi. Hänen lasten kanssa ollaan soiteltu muutaman kerran viikollakin videopuheluita, nanny on heillä siinä apuna. Ihan kauhea ikävä heitä! Hänen kanssaan jutellaan myös isästä. Ja pikkuveli ja englannin isoveli ovat olleet aika paljonkin viime aikoina yhteyksissä koska he asuvat suht lähekkäin, ovat tavanneetkin muutaman kerran, mikä minun mielestä on ihan mahtava juttu :)
AUSTRALIAN ISOVELJEN kanssa ei tule kovin paljoa juteltua. Ja silloin kun tulee niin hän pitää jutut aina hyvin asiallisina ja pintapuolisina. Minkä minä ymmärrän aivan hyvin. Hän on tulossa joulun ajaksi Englantiin ja jossain vaiheessa joulun pyhiä minunki olis tarkotus siellä käydä näkemässä kaikkia näitä veljiä. Toivottavasti silloin voitaisiin kunnolla jutella :) Ja näkisin hänen maailman söpöimmän vauvan ihan livenä!
PIKKUSISKON kanssa ei ole minkäänlaista kontaktia. Kuvia olen muutaman Facebookin kautta nähnyt. Hyvin kaunis ja hieman lellityn oloinen pieni tyttö.
ISÄN kanssa on viimeviikkoina muutamia sanoja (tai jopa lauseita) vaihdeltu. Hyvin pintapuolisesti vaan. Tuntuu melkein kiusalliselta että hän asuu niin lähellä kuin asuu ja silti ei ole mitään puhetta nyt ollut tapaamisesta... Ja liekö edes haluaisin tavata sitten jos/kun siihen mahdollisuus tulisinkin.
Siinäpä ne!
PIKKUVELJEN kanssa olen eniten tekemisissä. Jutellaan melkein joka päivä ainakin muutama sananen, viikonloppuisin sitten enemmänkin välillä videopuheluita (myös hänen muun perheensä kanssa) Yhäkin ihmettelen ja ihailen sitä että miten hän noin kohtelias, leppoinen ja hyväkäytöksinen nuori mies, aivan muuttuu kuva kokonaan tuosta Englannin nuorisosta :D Hän on tulossa piakkoin täällä käväsemään mutkan. Oli jostain löytäny niin halvat lennot ettei ollut voinu vastustaa kiusausta. Lentää siis Helsinkiin tapaamaan ensin tätä suomalaista (tyttö)ystäväänsä ja sieltä minä haen hänet tänne muutamaksi päiväksi. Äitini myös haluaa tavata hänet :)
ENGLANNIN ISOVELJEN kanssa jutellaan oikeastaan vain viikonloppuisin hänen kiireidensä vuoksi. Hänen lasten kanssa ollaan soiteltu muutaman kerran viikollakin videopuheluita, nanny on heillä siinä apuna. Ihan kauhea ikävä heitä! Hänen kanssaan jutellaan myös isästä. Ja pikkuveli ja englannin isoveli ovat olleet aika paljonkin viime aikoina yhteyksissä koska he asuvat suht lähekkäin, ovat tavanneetkin muutaman kerran, mikä minun mielestä on ihan mahtava juttu :)
AUSTRALIAN ISOVELJEN kanssa ei tule kovin paljoa juteltua. Ja silloin kun tulee niin hän pitää jutut aina hyvin asiallisina ja pintapuolisina. Minkä minä ymmärrän aivan hyvin. Hän on tulossa joulun ajaksi Englantiin ja jossain vaiheessa joulun pyhiä minunki olis tarkotus siellä käydä näkemässä kaikkia näitä veljiä. Toivottavasti silloin voitaisiin kunnolla jutella :) Ja näkisin hänen maailman söpöimmän vauvan ihan livenä!
PIKKUSISKON kanssa ei ole minkäänlaista kontaktia. Kuvia olen muutaman Facebookin kautta nähnyt. Hyvin kaunis ja hieman lellityn oloinen pieni tyttö.
ISÄN kanssa on viimeviikkoina muutamia sanoja (tai jopa lauseita) vaihdeltu. Hyvin pintapuolisesti vaan. Tuntuu melkein kiusalliselta että hän asuu niin lähellä kuin asuu ja silti ei ole mitään puhetta nyt ollut tapaamisesta... Ja liekö edes haluaisin tavata sitten jos/kun siihen mahdollisuus tulisinkin.
Siinäpä ne!
Blogin loppu?
Kun tästä alkuhässäkästä on päästy niin huomaan pikkuhiljaa aina enemmän ja enemmän vaan että mulla ei ole mitään aiheita mistä teille kirjotella...
Tässä on nyt kolme vaihtoehtoa:
1. Jatkaa blogin kirjottelua tälleen hiljakselleen, kirjoittaa silloin kun asiaa on. Ja silloin kun asiaa ei ole niin voi mennä pitkiäkin aikoja ettei tänne mitään ilmesty. Varsinkin kun nyt on aika tämmöinen tasainen vaihe tässä hommassa meneillään.
2. Laittaa blogi piiloon ja kirjoitella tänne vaan itselle jotakin muistiin silloin kun siltä tuntuu.
3. Alkaa kirjottamaan myös minun omasta arjesta, mikä vois olla aika tylsä vaihtoehto teille jotka tätä lukee. Toki tulisi varmasti enemmän ja useammin kerrottua myös sisaruksiin ja isään liittyviä asioita siinä sivussa, mutta sitten ne muut peruskuulumiset eivät varmaan niin palvelis tän blogin alkuperäisideaa...
Nyt saat kertoa oman mielipiteesi tän suhteen jos sellainen sulta löytyy! :)
Ja se täytyy kyllä sanoa että vaikka tänne harvemmin nykyään juttua tulee niin silti päivittäin on yllättävän paljon klikkauksia! Mikä tuo mulle oikeestaan huonoa omaatuntoa kun näkee että jotku käyvät täällä aina katsomassa ja minä en silti saa oikein kirjoiteltua mitään.
Ajattelin nyt kirjottaa semmoisen koonnin, vähän juttua siitä että missä mennään kenenkin "uuden sukulaisen" kanssa. Kertokaahan mielipiteitänne :)
Tässä on nyt kolme vaihtoehtoa:
1. Jatkaa blogin kirjottelua tälleen hiljakselleen, kirjoittaa silloin kun asiaa on. Ja silloin kun asiaa ei ole niin voi mennä pitkiäkin aikoja ettei tänne mitään ilmesty. Varsinkin kun nyt on aika tämmöinen tasainen vaihe tässä hommassa meneillään.
2. Laittaa blogi piiloon ja kirjoitella tänne vaan itselle jotakin muistiin silloin kun siltä tuntuu.
3. Alkaa kirjottamaan myös minun omasta arjesta, mikä vois olla aika tylsä vaihtoehto teille jotka tätä lukee. Toki tulisi varmasti enemmän ja useammin kerrottua myös sisaruksiin ja isään liittyviä asioita siinä sivussa, mutta sitten ne muut peruskuulumiset eivät varmaan niin palvelis tän blogin alkuperäisideaa...
Nyt saat kertoa oman mielipiteesi tän suhteen jos sellainen sulta löytyy! :)
Ja se täytyy kyllä sanoa että vaikka tänne harvemmin nykyään juttua tulee niin silti päivittäin on yllättävän paljon klikkauksia! Mikä tuo mulle oikeestaan huonoa omaatuntoa kun näkee että jotku käyvät täällä aina katsomassa ja minä en silti saa oikein kirjoiteltua mitään.
Ajattelin nyt kirjottaa semmoisen koonnin, vähän juttua siitä että missä mennään kenenkin "uuden sukulaisen" kanssa. Kertokaahan mielipiteitänne :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)