Kieltämättä näin keskellä yötä yksin omassa kämpässä olo tuntuu ihan hurjan yksinäiseltä. Siitäkin huolimatta että oon viime päivinä saanut neljä sisarusta. Ja yhteyden isään.
Tietyllä tapaa koko tämä asia ahdistaa ihan älyttömästi, kurkussa on kokoajan palanen ja ei saa unenpäästä kovin helposti kiinni. Ja juuri nyt tämä koko homma kaduttaa.
Isän vastaanotto oli suorastaan kylmähkö. Ja ajatus kahdesta uudesta veljestä on koko ajan takaraivossa. Heillä ei ole varmastikaan mitään tietoa minusta, joten en voi luottaa siihen että he osaisivat minua etsiä. Pallo on niin sanotusti nyt mun nurkassa. Tää kaikki vaan tuntuu just nyt olevan hiukkasen liikaa. Onneksi aamulla on uusi päivä ja toivon mukaan katselen tätä asiaa eri kantilta silloin.
Tähän loppuun vielä ihan hurjasti kiitos teidän ihanista kommenteista! Ihana niitä täällä lueskella samalla kun ryven itsesäälissä ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti