Tänään olen jutellut isän kanssa. Eli siis kyllä, hän vastasi. Vastaus oli näinkin ihana ja täynnä rakkautta "Ok. Soita minulle klo 13 numeroon *********" Ja viestihän oli siis englanniksi, vähäiset suomenkielentaidot on luonnollisesti kadonneet vuosien varrella.
Alkureaktio minulta oli semmonen teinimäisen kypsä "MITÄ HITTOA SE ITESTÄÄN AATTELEE JA EN VARMANA SOITA" Mutta sitten pikkuisen hengenvedon jälkeen laitoin hänen kännykkäänsä viestin että pääsisikö hän yhdeltä koneen ääreen juttelemaan vaikka Facebookin välityksellä. En vaan jotenki halunnu kuulla isän ääntä. Taisin vähän pelätä että ääni tuntuisikin niin tutulta että herkistyisin liikaa.
Vastausta ei kuulunu ja aattelin että tässäkö tämä sitten oli. Vartin yli yksi kuitenki kuului kännykästä Facebookin merkkiääni ja siellä oli isältä lyhyt ja ytimekäs viesti, "Jutellaan täällä" Alun kankeuden ja teennäisen ystävällisyyden jälkeen sanoin suoraan että voisiko hän nyt selittää minulle asiat omasta näkökulmastaan. Ja hänhän selitti. Ehkäpä noin viiden minuutin ajan. Kunnes hän pahoitteli ja sanoi palaavansa töihin.
Viiden minuutin aikana en hänestä paljoa irti saanut. Pahoittelua ja vakuuttelua siitä että on ikävöinyt minua. Ja lupasi kovasti että kunhan viiden (eli Suomen klo kuuden) jälkeen pääsee töistä niin jutellaan lisää. Kuulemma helppo jutella kotoa käsin kun vaimo oli lähteny tytön kanssa käymään jossain pidemmällä kyläreissulla. Ok. Kiva tietää.
Ja juuri ennen kuin isä lähti niin halusin kysyä häneltä sen mikä mulla eniten just nyt mieltä askarruttaa, onko mulla lisää sisaruksia näiden kahden lisäksi? Vastaus kerto aika paljon "Jutellaan siitä paremmalla ajalla."
Toista juttuhetkeä ootellessa! Toivottavasti on teille jotain kerrottavaa illemmalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti