Yhteydenotto isään

Tätä asiaa mietin ja pohdin pitkään. (Tai no pitkään ja pitkään, en edes kokonaista päivää sen jälkeen kun yhteystiedot sain) Mutta alitajunnassa oon pohtinu tätä aina, tai ainakin siitä asti kun aloin asiasta jotaki ymmärtää.

Oon usein pään sisällä kuvitellu mitä tapahtuis jos me nähtäis. Nuorempana niissä kuvitelmissa isä aina ilahtui hurjasti mutta nyt vanhemmiten kuvitelmat on alkaneet muuttua siihen suuntaan ettei mun näkeminen oliskaan enää niin kiva juttu hänelle. Ja varsinkin nyt kun oon kuullu että oon ollu ainakin tälle toiselle uudelle perheelle "salaisuus" (ja mitä luultavimmin myös sille toisellekin)

Veljeltä sain kuulla että isä ei asu enää Iso-Britanniassa. Isä asuu Ruotsissa, Pohjois-Ruotsissa. Ja minä asun suhteellisen pohjoisessa Suomessa. Me asumme käytännössä melkeinpä lyhyeksi kutsutun ajomatkan päässä toisistamme! Ja siltikään isä ei ole tehnyt elettäkään minun etsimiseksi, äidin osoite ei ole muuttunut miksikään, sen kautta hän kyllä olisi saanut meihin yhteyden jos olisi halunnut. Mutta ei halunnut. Ja tuon faktan vuoksi tein osoitteen saamisen jälkeen päätöksen että en ota häneen yhteyttä. Mutta ihmismieli on muuttuvainen ja muutaman tunnin kuluttua tuon päätöksen teosta päätinkin että kylläpäs otan yhteyttä. Hän ei sitä välttämättä halua eikä ansaitse mutta MINÄ haluan ja MINÄ ansaitsen. 

Aluksi kiukuspäissäni mietin että hyppään autoon ja vietän päiväni käväisemällä hänen luonaan mutta kunhan kiukku hieman laantui niin tajusin että se ei ehkä olisi kovin kypsä tapa suhtautua tähän. Mennä pää punaisena pauhaamaan hänelle niin että varmasti uusi puoliso ja lapsi kuulevat kans. Joten kun kuulin veljeltäni että isä on kunnon Facebook-addikti (siinä kohtaa ei ole omena kauas puusta pudonnut) niin päätin laittaa hänelle viestin siellä. 

Viestin kirjoittamisessa meni varmaan kaksi tuntia mutta vihdoin sain sen kuulostamaan just siltä kun halusinkin. Ja lähetin sen. Se oli eilen. Ja melkein heti viestin lähetyksen jälkeen viesti muuttui "nähdyksi" Mutta vielä ei ole vastausta kuulunut. Ja liekö kuuluukaan. Mutta mikäs tässä odotellessa, onhan mulla tuo tuore velipoika (äiteineen) juttukaverina :)