Pohdintaa ja omantunnontuskia

Veljen kanssa tässä aamupäivällä juttelin pitkään ja jollakin tapaa nyt tuntuu että veli on tosi kiukkunen isälle. Siis eivät heidän välit aiemminkaan olleet mitkään erityisen hyvät mutta tällä hetkellä veli ei halua edes vastata mihinkään isän viesteihin. Johtuen, no käytännössä, minusta. Tai asioista joita olen hänelle kertonut. Mikä saa mut voimaan hieman pahoin. 

En todellakaan halunnut että tämä minun etsintäprojekti katkaisisi toisten välejä. Ja nyt se on jo katkaissut ainakin väliaikaisesti veljen ja isän välit. Ja myöskin ainakin hieman vaurioittanut minun ja äidin välejä. Puhumattakaan vielä siitä mitä se mahdollisesti saattaa tehdä isän ja tämän uusimman puolison väleille. Joten lievästi sanottuna minulla on nyt hiukkasen omantunnontuskia. Siitäkin huolimatta että veli yrittää parhaansa mukaan mulle vakuuttaa että häntä ei todellakaan haittaa se että otin häneen yhteyttä, päinvastoin. Ja huolimatta siitä että siltikin minä tiedän että mulla on oikeus tehdä näin. 

Olen myös miettinyt sitä että ehkä syy isän vastaamattomuuteen on juurikin tässä. Hän ei ole minusta kertonut perheellensä ja nyt pelkää miten he reagoivat. Toinen vaihtoehto tietenkin on että häntä ei vaan huvita nähdä minua. Mikä olisi tietenkin hiukan kummallista ottaen huomioon sen, että veljen kanssa hän kuitenkin on (tai yrittää olla) aina välillä yhteyksissä. Ehkä olin vaan tosi rasittava ja kiukkunen lapsi ja isä pelkää että en ois vieläkään muuttunut :D

En voi suoranaisesti sanoa katuvani tätä koko hommaa. Ja se on täysin veljen ja hänen perheensä ja heidän ihanuutensa ansiota. Mutta usein löydän itteni pohtimasta sitä että oliko tämä sittenkään aivan oikea aika ottaa yhteyttä... Mutta tehty mikä tehty!

Ja nyt täytyy sanoa että blogin tekemistä en ainakaan vielä kadu. Ihana jonnekin purkaa näitä asioita, vaikka ihan vaan luonnoksiksi blogin kansioon. Ja kiitos ihanista kommenteista, ne kyllä piristää kovasti!